Olemme pyyhkimässä luonnon kovalevyä tietämättä, mitä se sisältää

Määrättyihin raja-arvoihin ja yksiulotteiseen hiilidioksidipäästömäärään perustuva "piipunpääympäristönsuojelu" on kallista, byrokraattista ja tavoitteensa kannalta tehotonta. Tarvitaan kokonaisvaltaisempaa verouudistusta.

Vihreä Sivistys- ja Opintokeskus (VISIO) ja Suomen Luonnonsuojeluliitto (SLL) ovat julkaisseet näkemyksensä ekologisesta verouudistuksesta. Ne ovat molemmat mielenkiintoisia. VISIO:n on yleisluontoisempi, kun SLL:n paperi menee suoraan konkreettisiin muutosehdotuksiin veroprosentteineen. Se vaikuttaa kannatettavalta mallilta lähivuosiksi.

Pitemmällä välillä tarvitaan tarkempi kartoitus ekosysteemien tuottamien palvelujen (esim. kasvien pölytys, puhdas juomavesi, sateet, luontoperäiset lääkkeet) arvosta (niin pitkälle kuin se on mahdollista mitata), jotta biodiversiteettituhon kustannukset ja suojelun korvaukset pystytään kohdentamaan vielä paremmin. Muistatko Sternin ilmastoraportin, joka herätti maailman - lähinnä rahaa ymmärtävät - vaikuttajat ilmastonmuutokseen? No, Saksan hallitus (ympäristöministeriö)/G8+5/EU:n komissio laittoi vastaavassa mielessä alkuun Deutsche Bankin Pavan Sukhdevin luotsaaman selvityksen maapallon luonnon ekosysteemien tarjoamista palveluista ihmiskunnalle.

Ensimmäinen väliraportti on valmis: seuraa vapaasti käännettyjä otteita. Loppuraporttia varten on muuten vielä maaliskuun loppuun asti osittain auki kuulutus todisteita varten, johon organisaatiot ja asiantuntijat voivat toimittaa eri alojen tieteellistä näyttöä ekosysteemien ja biodiversiteetin taloudesta.

---

Olemme niin sanotusti pyyhkimässä luonnon kovalevyä ilman, että tiedämme mitä tietoja se sisältää.

"Ilmaston lämpeneminen saattaa hallita otsikoita tänään. Huomenna niitä hallitsee ekosysteemien huonontuminen." Corporate Ecosystems Services Review, WRI et al. Maaliskuu 2008

Jokaisen ihmisväestön hyvinvointi riippuu pohjimmiltaan ja suoraan ekosysteemipalveluista. Kuitenkin monet ympäristöstä saamamme hyödyt ovat jyrkästi pudonneet viimeisten 50 vuoden aikana, kun luonnon monimuotoisuus on vähentynyt dramaattisesti kaikkialla maailmassa.

Edellisen 300 vuoden aikana maailman metsäpinta-ala on supistunut noin 40%. Metsät ovat täysin kadonneet 25 maassa, ja toiset 29 maata ovat menettäneet yli 90% metsäpeitteestään. Väheneminen jatkuu. (FAO 2001, 2006)

On arvioitu, että ihmisen aiheuttama (antropogeeninen) lajien sukupuuttoon kuoleminen on 1000 kertaa nopeampaa kuin "luonnollinen" tahti, ts. tyypillinen maapallon pitkän aikavälin historiassa (Millennium Ecosystem Assessment
2005b)

Ekosysteemipalveluita ovat hyödyt, joita ihmiset saavat ekosysteemeistä. Esimerkkejä ovat ruoka, makea vesi, puu, ilmaston sääntely, suoja luonnonkatastrofeilta, eroosiolta, lääkeaineet ja virkistäytyminen.

... noin 60% tutkituista maapallon ekosysteemipalveluista ovat huonontuneet viimeisen 50 vuoden aikana, ja perimmäisenä syynä on ihmisen vaikutus (Millennium Ecosystem Assessment 2005c). Lisähuonontumista ennustetaan tulevina vuosikymmeninä, johtuen tekijöistä kuten väestön kasvu, muuttuva maankäyttö, talouskasvu ja globaali ilmastonmuutos. Johtavat kansainväliset taloudelliset järjestöt kuten Maailmanpankki sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen organisaatio (OECD) vahvistavat nämä huolestuttavat ennusteet.

Ei ole taloutta ilman ympäristöä, mutta on ympäristöjä ilman talouksia.

Tuore maailmanlaajuinen tutkimus paljastaa, että sadat lääkekasvilajit, joiden luonnolliset yhdisteet muodostavat perustan yli 50%:lle kaikista reseptilääkkeistä, ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon. Tämä johti asiantuntijoiden vaatimukseen toimista "tulevaisuuden maailmanlaajuisen terveydenhuollon turvaamiseksi" (Hawkins 2008).

Jos yritämme laskea yhteen aidon talouskasvun, joka seuraa positiivisesta tekniikan kehityksestä sekä investoinneista (joita kukaan ei kiistäisi), ja talouskasvun aiheuttaman luonnon palveluiden katoamisen, loppusumma olisi kyseenalainen. Itse asiassa, astumme kysymykseen arvojen mittaamattomuudesta.

Jos sovellamme 4%:n diskonttokorkoa yli 50 vuotta tarkoittaa se, että arvotamme tulevaisuuden biologisen monimuotoisuuden tai ekosysteemin hyötyä lapsenlapsillemme vain yhteen seitsemäsosaan sen nykyisestä arvosta, josta me nautimme! Jos eettisen lähestymistapamme mukaisesti lapsenlapsiemme sukupolvi arvostaa luontoa kuten meidänkin sukupolvemme, ja ansaitsee sen yhtä paljon kuin mekin, diskonttokorko tällaisten hyötyjen arvottamiseksi tällaisen ajanjakson yli tulisi olla nolla.