Yhteisöasumista ja viherkattoja?

Vietin ensimmäistä oikeasti vapaata viikonloppuani sitten vuodenvaihteen. Aiemmin koululuettavaa on jäänyt jokaiselle viikonlopulle ja omatunto on kyllä kolkuttanut asiasta jos en ole säntillisesti luettaviani lukenut. Perjantaina oli kuitenkin molekyylibiologian tentti (pääasiallinen kirja Albertsin Molecular Biology of the Cell, 4. painos - suositteluni), ja seuraava eli kehitysbiologian jakso alkaa vasta maanantaina. Eilinen meni oikeutetusti ilman tietokonetta, mutta tänään ehdin harrastaa vapaata naputtelua.

Luen myös paraikaa Petriltä lainaksi saamaani Eero Paloheimon teosta Syntymättömien sukupolvien Eurooppa. Kirjahan on saanut viime aikoina taas julkisuutta, kun kiinalaiset ovat oman käännöksensä innoittamana alkaneet puuhata Paloheimon visioiden pohjalta ekokylää. Voin jo tässä vaiheessa suositella kirjaa kenelle tahansa ympäristön tilasta ja tulevaisuudesta huolestuneelle ihmiselle, joka kaipaa asioihin muutosta. Paloheimo esittää aiheeseen insinöörin näkökulman, johon voin itse useassa kohdassa yhtyä. Paloheimokin lyttää Linkolalaisen puhdasoppisen esiteollisen ajan metodin, joka on toki kunnioitettava, mutta taitaa olla valitettavan epärealistinen. Ei sillä, etteikö uhrauksia ennemmin tai myöhemmin tarvittaisi. Mutta kirjasta ehkä lisää sitten kun olen saanut sen loppuun.

Muuten vain on pyörinyt asumisjärjestelyt tässä mielessä. Asustelemme nyt HOASilla turvallisessa vuokrasuhteessa. Tilaa on oikeastaan ihan riittävästi, vuokra on kohtuullinen ja matkat kouluun Meilahteen (8 km) sekä töihin Espoon Keilarantaan (12 km) onnistuvat normaalisti pyöräillen mukavissa maisemissa Keskuspuiston läpi ja merenrantaa pitkin. Autoriippuvainen ei siis tarvitse olla ja liikunta tulee hoidettua kuin itsestään. Nämä asunnot on kyllä halvalla tehty ja siksi naapurien äänet kuuluvat turhan hyvin läpi ja lisäksi sisäilman laatu epäilyttää. Joskus täältä on kuitenkin lähdettävä. Jatkossa ideaalia voisi olla asumisjärjestely, joka olisi edelleen kohtuuhintainen, mahdollistaisi kevyillä liikkumisen eteläiseen osaan pääkaupunkiseutua sekä tarjoaisi asumismukavuutta ja jonkinlaista luonnonrauhaa ekologisesti. Lisäksi olen jo sen verran vanhemmistani itsenäistynyt, että kaipaan heidänkin kanssaan enemmän kanssakäymistä joten lyhyempikin etäisyys voisi toimia. Asuimme vanhempieni luona pari viikkoa vuoden alusta HOASin remontoidessa tätä nykyistä asuntoamme juuri ennen sisäänmuuttoamme havaitsemamme kosteus- ja homevaurion takia.

PK-seudullahan asunnot ja tontit ovat ns. hinnoissaan. Näistä ylläolevista seuraa se, että voisi olla hyvä ajatus hankkia tontti ja rakennuttaa isompi talo jossa useampi huoneisto asunto-osakeyhtiömuodossa. Muita asuntoja asuisivat sitten esimerkiksi lähisukulaiset tai muuten hommaan huijatut aatetoverit. Asuntokohtaiset tontti-, rakennus- ja muutkin kustannukset tulisivat selkeästi halvemmiksi kuin nykyisin muodissa oleva tapa rakentaa hirveä tyhjyyttään kumiseva linna yhdelle normiperheelle. Säästöä tulisi myös yhteisestä saunasta, pyykkitiloista, verstaasta, talon yhteisestä tapaamispaikasta eli kerhohuoneesta (täällä HOASilla sellainen on ja on minusta hieno juttu) sekä päälle mahdollisesti tulevasta arvokkaiden tavaroiden yhteiskäytöstä. Kuin biolaskennassa verkotetaan tietokoneita yhteiskäyttöön ryppäiksi ja grideiksi, niin myös esimerkiksi henkilöautojen käyttöaste ja siten käyttökustannus per käyttäjä laskisi reippaasti käyttäjämäärän lisääntyessä. Toki resurssit eli tässä tapauksessa autojen määrä pitäisi mitoittaa sopivasti. Sukulaisiakaan ei tarvitsisi lähteä kauas katsomaan. Jos talo olisi riittävän iso, jotta sen sisään mahtuisi umpipiha, voisi lapset jättää huoletta sinne leikkimään. Osa huoneista voisi olla erillishuoneistoja omalla sisäänkäynnillä,ja niitä voisi elämäntilanteiden muuttuessa vuokrata ulos. Tämä tietysti edellyttää järkevää sijaintia julkisen liikenteen varrella.

Paloheimon kirjasta tuli myös ajatus talokohtaisesta kasvihuoneesta, josta talon asukkaat saisivat omat tuoreet kasviksensa luomuna. Ongelmanahan pohjoisenpuoleisen Euroopan kasvihuoneissa on lämmitykseen tarvittavan fossiilisen polttoaineen suuri määrä: Hollannissa 1 kg öljyä per 1 kg ruokaa ja pohjoisessa Suomessa sadon määrä 60-70% tästä. Kävipä mielessä sekin, että miksei kasvihuonetta voisi rakentaa talon katolle? Tällöin kasveille voisi taata valoa, ja talon katon kautta poistuva hukkalämpö tulisi automaattisesti hyödynnettyä, ja kasvihuonetta ei uhkaisi maapohjasta muuten huokuva kylmä. Kasvihuonetta voisi myös ajoittain lämmittää talon omalla lämmitysenergialla yksinkertaisesti luukkua avaamalla. Jos rakennusoikeuden kerrosala on ongelma, kasvihuoneeseen ei tulisi päästä sisäkautta suoraan. Periaatteessa erillistä lämmön talteenottoa (LTO) ei tarvittaisi, mutta vastaavasti vuoden ympäri lämpimässä kasvihuoneessa pitäisi olla omat hyvät eristyksensä. Ehkä epätäydellisen palamisen takia savuja ei viitsisi suoraan ohjata syötäviin kasveihin, ja LTO voisi olla, ja lämmön sitten siirtää muuten tarvittaessa yläkertaan. Toki kasvihuoneesta olisi hienot ja lämpimät näkymät lähiympäristöön. Löytyi tästä viherkattoasiasta muualtakin.

Kuninkaantammen alue tässä meidän lähellä sai muuten osayleiskaavaehdotuksen. Vaikuttaa oikein viihtyisältä, heltiäisiköhän tuolta tonttia kohtuuhintaan?